Kotoutumisen ongelmista ei voi vaieta
Perttu Salmenhaara paheksui voimakkaasti (HS 10.6.) suojelupoliisin päällikkö Salmen ja Maahanmuuttoviraston johtaja Vuorion Sunnuntaidebattikirjoitusta (7.6.), jossa kirjoittajat katsoivat kotouttamisen etsikkoajan olevan päättymässä.
Valitettavasti Salmenhaaran puheenvuoroonkin sisältyy maahanmuuttokeskustelullemme tyypillistä leimaamista ja kovakorvaisuutta, jotka estävät asiallisen keskustelun käymisen. Maahanmuuttajien korkea työttömyys ja kantaväestöä yleisempi rikollisuus, sosiaaliset ongelmat ja eriytyminen omille asunalueille eivät kerro kotouttamisen onnistumisesta. Salmenhaara kuitenkin kyseenalaisti ajatuksen kotouttamisen epäonnistumisesta. Maahanmuuttajien nykyisen aseman tulkitseminen onnistuneeksi kotoutukseksi on väärin maahanmuuttajia kohtaan. Silloin vihjataan, että maahanmuuttajilla ei olisi edellytyksiä vastaavaan kansalaisuuteen kuin kantaväestöllä.
Salmenhaara paheksuu voimakkaasti eri tahojen julkisuudessa esittämiä näkemyksiä maahanmuuttajien, erityisesti alaikäisten turvapaikanhakijoiden, määrän voimakkaasta kasvusta ja pitää niitä provokaatioina, jotka voivat olla omiaan radikalisoimaan maahanmuuttajia. Viitatessaan turvapaikanhakijoiden määrän kasvamiseen hän toteaa, että Suomessa maahanmuuttajien väestöosuus on hyvin pieni.
Huolimatta maahanmuuttajien pienestä osuudesta koko väestöstämme, heidän osuutensa useilla alueilla suurimmissa kaupungeissa on jo noussut yli 20 prosentin. Tätä osuutta on kansainvälisessä tutkimuksessa pidetty rajana, jonka ylittymisen jälkeen kantaväestö pyrkii pois alueilta ja muodostuu maahanmuuttaja-asuinalueita. Helsingissä tästä on jo selviä merkkejä. Muualta Euroopasta taas ei tunneta tapauksia, joissa kerran voimakkaasti alkanut kaupunginosien eriytyminen olisi saatu pysäytettyä, puhumattakaan sen peruuttamisesta.
Maahanmuuttajien onnistunut kotoutuminen suomalaiseen yhteiskuntaa edellyttää, että me pystymme keskustelemaan maahanmuuttajien kohtaamista haasteista ja kotoutumisen ongelmista. Helsingissä ei ole monta vuotta aikaa estää kaupunginosien voimakasta eriytymistä. Jos me epäonnistumme, ovat suurimpia kärsijöitä omille asuinalueilleen eristetyt maahanmuuttajat. Ongelmien ratkaiseminen vaatii niistä puhumista. Ne, jotka leimaavat kaiken ongelmista puhumisen maahanmuuttokriittisyydeksi, istuvat tuleen maahanmuuttajien housuilla.
Saija Jokela
Helsinki
HS julkaisi tänään yllä olevan kirjoituksen hieman stilisoidussa muodossa.
Saija puhuu asiaa.
”Ne, jotka leimaavat kaiken ongelmista puhumisen maahanmuuttokriittisyydeksi, istuvat tuleen maahanmuuttajien housuilla.”
Jo on aikoihin eletty, kun kriittisyyskin on tuomittava luonteenpiirre. Eikö viimeisin pankkikriisi opettanut, että kritiikki voisikin olla aika hyvä juttu, taivaanrannan maalailun ja vähättelyn sijaan?
No kun mediassa on ansiokkaasti vedetty yhtäläisyysmerkit maahanmuuttokriittisyyden ja rasismin välille niin kyllä joku saattaa hetken miettiä kehtaako julistaa itsensä kriittiseksi.
Muuten kyllä ihan ansiokas kirjoitus. Itse toki olisin kotoutumisen ongelmista puhuttaessa ensisijaisesti huolissani vaikutuksista kantaväestöön mutta sama kai se on mikä lopputulos mielessä kotoutumisen ongelmia lähtee purkamaan.
Maahanmuuttajien onnistunut kotoutuminen suomalaiseen yhteiskuntaa edellyttää, että me pystymme keskustelemaan maahanmuuttajien kohtaamista haasteista ja kotoutumisen ongelmista.
Vaihtaisin keskustelijat, aivan väärät ihmiset ovat keskustelemassa, toiset turvaa omat työpaikat, ja toiset tasolla minusta tuntuu.
Nämä keskustelijat vetävät rasistikortti sitä muka jos uskaltaa olla eri mieltä, he kutsuvat itseään suvaitsevaiseksi.
Kylmä analyysi olisi paikallaan, eli puolueeton ulkopuolinen selvitys joka perustuu faktoihin eikä ihanteisiin.
Hei Saija, hyvä kirjoitus.
”Tätä osuutta on kansainvälisessä tutkimuksessa pidetty rajana, jonka ylittymisen jälkeen kantaväestö pyrkii pois alueilta ja muodostuu maahanmuuttaja-asuinalueita. Helsingissä tästä on jo selviä merkkejä.”
Voisitko hieman tarkentaa tätä? Minkälaisia merkkejä on havaittavissa ja missä?
SJ: Tässä viittasin lähinnä julkaisuun Venla Bernelius: Lähi(ö)koulu - Helsingin koulut ja kaupunginosat EU:n Urban II -ohjelman kouluhankkeissa. Helsingin kaupungin tietokeskuksen tutkimuksia 3/2008, ks. erityisesti graafit sivuilla 20-21 ja 28-29. Helsingissä on alueita, joilla maahanmuuttajataustaisten osuus väestöstä ylittää maagisen 20 %, ja joillakin oppilaaksiottoalueilla maahanmuuttajien osuus alueen koulun oppilaista on suurempi kuin maahanmuuttajien osuus alueen ikäluokasta. Toisin sanoen, joko maahanmuuttajalapset hakeutuvat tiettyihin kouluihin tai osa alueella asuvista kantasuomalaisista syystä tai toisesta vie lapsensa koulutettaviksi jonnekin muualle. Jälkimmäinen vaihtoehto ei olisi hyvä merkki, ja natsaa turhan hyvin yhteen muualla Euroopassa tapahtuneen kehityksen kanssa.
Minusta pitäisi muuttaa sosiaaliturvajärjestelmäänne ja kiireesti.Maahanmuuttajat tarvitsevat pääsääntöisesti tukea sopeutuakseen.
Meidän on tunnustettava realiteetit,Suomi tarvitsee työvoimaa.Nyt liian moni maahanmuuttaja kuten kantaväestöönkin kuuluva jää työelämän ulkopuolella.Talouskriisi on tottakai lisähaaste.
Muuttamalla sosiaaliturvaa kannustavampaan suuntaan saadaan tehokkaasti estettyä kantaväestön nuorten syrjäytymistä ja toisaalta estetettäisiin elintasopakolaisten tuleminen Suomeen.
Työttömyys-ja sosiaaliturvan vastikkeellisuus motivoisi työnhakijoita ja avuntarvitsijoita tehokkaasti.
Ja tietysti viranomaiset käyttäisivät harkintaa,koska joukossa on aina vajaakuntoisia ja työkyvyttömiä ihmisiä.
Suomi tarvitsee käsipareja ja alhaisen tuottavuuden töille on suuri kysyntä.
Saija Jokela!
Hyi tuhmasti kirjoitat! Ihan kuin eräs persoona joka yritti tuoda ongelmat puheisiin jo ajat sitten ja on syytteessä…. varovasti nyt.
Suomessa ei ole työvoimapula, vaan halpatyövoimapula
Kotoutumisen ongelmista pitää vaieta, koska muuten pitäisi tunnustaa, että on tehty virheitä. Kotouttamiseen on luotu Systeemi, ja kun Systeemissä on pysytty, on kotouttaminen hoidettu. Ikävä vaan, että tuloksilla ei niin ole ollut väliä.
Kielen opettaminen on tärkeintä. Vaikka kotouttamiskoulutuksen suosituksiin on kirjattu työharjoittelu ja yhteiskuntatietoutta, niitä ei ole pakko tarjota, koska suositus on vain suositus. Niinpä sitten on tarjottu kielikursseja.
Kotouttamiskoulutus palvelee ensisijaisesti opetuksen tarjoajan etuja. Opettajaksi otetaan halvin mahdollinen kouluttaja eli epäpätevä. Kursseista tehdään kivoja, että opiskelijat viihtyvät, ei hyödyllisiä tai tehokkaita, koska se vaatisi työtä opiskelijoilta. Jos kurssista tulee ikävää palautetta, ei kurssia enää voi järjestää, ja se on huono asia ja rahan menetystä koulutuksen tarjoajalle.
Opiskelijoille ei tietenkään tule sanktioita poissaoloista tai muista toimista, koska se voisi vähentää opiskelijamäärää. Samoin kurssista pitää päästä läpi, jos osaa kirjoittaa nimensä paperiin. Kouluttaja ei voi ottaa sitä riskiä, että hänen kurssiltaan ei pääsisi läpi, taas olisi koulutuksen tarjoaja ongelmissa.
Nyt olisi kyllä korkea aika katsoa peräpeiliin. Kokemuksia kotouttamisesta on nyt usealta vuosikymmeneltä. Mitä on saavutettu, millä keinoilla ja resursseilla? Maahanmuuttajien kotouttamiseen lisäksi näkisin tarpeelliseksi tarkastella myös kehitysavun tilannetta.
Olisiko asia kuitenkin näin: hyvä, myös yhteiskunnalle hyödyllinen maahanmuuttaja ei tarvitse mitään intensiivisiä ”kotouttamispalveluita” sen enempää Suomessa kuin muuallakaan (tunnetaankohan useimmissa kielissä edes koko sanaa?). Huono, muille rasitteeksi oleva maahanmuuttaja taas ei ”kotoudu” niiden seurauksena kuin korkeintaan maksimaalisesti sosiaaliturvaa hyödyntäväksi.
Ainut kotouttamistoimi, joka on todella tehokas, on oikea työpaikka.
Muut kotouttamistoimet (tietenkin poislukien suomen opiskelu) opettavat lähinnä elämään yhteiskunnan siivellä.
Janne Turtiaiselle:
Jos et tosiaan näe, mikä ero on Saijan ja tämän ”erään persoonan” argumentaatioissa, niin kannattanee lukea tarkemmin. Ero on minusta suurin piirtein sama kuin käsitteillä ”asiallinen poliittinen analyysi” ja ”myrkynkylvö”.
Saija myös valaisee näkemyksiään ”erään persoonan” ajatuksista erinomaisessa blogikirjoituksessaan 15.11. viime vuoden puolella. Kannattaa tutustua, jos ei ole aiemmin tullut katsottua.
Myönnetään tietyin varauksin. Herran ilmaisu on kärjekästä ja äärimmäistä. Tulkinnat tarkoituksellisia. Mutta viestintuoja ammutaan ja asian käsittely alkaa vihdoinkin muullakin tasolla kuin liturgia rikkaus rakkaus ja ihanaa. Minulle vain on vakuutettava että OIKEASTI ryhdytään pohtimaan asioita! Todistakaa teoilla, älkääkä syyllistäkö minua jota vallitseva liturgia ei vakuuta koska se on mielestäni järjetöntä!
ps. Oikeasti Seijan avaus on hyvä!!!
Minulla on vain sellainen tunne, että se nyt ammuttu viestintuoja on kahdenkymmenen vuoden päästä historiankirjoissa suuri ihmisoikeustaistelija. Jäädään katselemaan.
Perinteisesti sosialistipuolueen ratkaisu Saijan ansiokkaaseen kirjoitukseen tulee olemaan kantaväestön palvelujen rajoittaminen ja pienentäminen ja säästyneiden resurssien ohjaaminen maahanmuuttajien palveluihin. EI suinkaan maahanmuuttamisen rajoittaminen tai valikoivampi maahanmuutto.
Maahanmuuttokeskustelussa todellakin esiintyy vastuuttomia ja ihmisistä täysin piittaamattomia tahoja kuten Salmenhaara ja he ovat saaneet ja saavat vapaat kädet sanomaosakeyhtiön monikulttuurityön tekemiseen. Siksi onkin hyvä että vastineita alkaa tulemaan myös sosialistipuolueen suunnasta.
Olen hyvin pessimistinen tulevaisuuden suhteen itä-helsingissä. Vihervasemmistolainen kaupunkisuunnittelu on halunnut ja tullee saamaan tahtomansa ongelmalähiöt. Esimerkiksi vihreät ovat täysin eri linjalla tässä ja he ovat helsingin 2.suurin puolue minkä sdp varmaan muistaa katkerasti.
Kotouttamisen ongelmista puhuminen on aikalailla ajan- ja energianhaaskausta. Mikäli ihmisellä ei tänne tullessaan ole työpaikkaa edes teoriassa valmiina tai ole oikeasti vainottu pakolainen, niin menolippu pitäisi olla 24 tunnin sisällä kourassa.
On absurdia kuvitella, että tänne Afrikasta tai muslimimaista tulevat pystyisivät integroitumaan - ja saavathan täänne pesiytyneet ryhmät jo nyt rahaa oman kulttuurinsa säilyttämiseen. Kulttuurin, joka on useimmiten joko lähes täysin yhteensopimaton länsimaiseen maahan, ja joka sitältää useita tapoja, joita ei saisi missään olosuhteissa hyväksyä.
Kummallisinta tässä koko keskustelussa on se, että kantaväestö ei itse saa päättää ketä tänne päästetään. Kuka antaa vieraan olla isäntänä omassa talossaan?
SJ: Kantaväestö saa päättää ketä tänne päästetään. Siitä vain ei päätetä huutoäänestyksellä, kuten ei meillä päin monista muistakaan asioista. Ja itse olen sitä mieltä, että jotkut Afrikasta tulevat pystyvät integroitumaan, toiset eivät. Vähän turhan iso manner ja monenlaista hiihtäjää, että katsoisin voivani kuitata sitä kaikkea yhdellä leimalla, oli se leima sitten mikä vain. Maahanmuuttaja ansaitsee tulla kohdelluksi yksilönä, aivan kuten sinä tai minä. En minä väitä kaikkia varsinaissuomalaisiakaan yhteiskuntaan sopeutumattomiksi, vaikka pari sellaista on joskus jättänyt maksamatta minulle elukkansa hoidosta.
Suuria kysymyksiä ratkottaessa pitäisi pystyä katsomaan yli puoluepolitiikan.
Se on ikävä tosiasia että tämä talouskriisi on pysyvämpi ilmiö eikä velaksi voida elää vuosia.Sitten kun tiedostaa lähtökohdat voidaan lähteä suunnittelemaan seuraavaa siirtoa.Suomi ei kykene pitämään yllä nykyisenkaltaista valtion ja kuntien rakenteita,sosiaaliturvaa eikä talous kestä suurtyöttömyyttä.Velaksi ei voida kovin pitkää elää,kuten kunnat ovat jo tehneet hyvän aikaa ja nyt valtio liittynyt joukkoon armaaseen.
Myös väestön huoltosuhde heikkenee radikaalisti,kuten tunnettua,joten käsiparia tarvitaan lisää eli maahanmuuttoa tarvitaan.Eläkemenot tähän päälle yhdessä talouden haasteiden kanssa niin ollaan tilanteessa joka on edessämme.
Suuri kysymys on kykeneekö kolmikanta ratkaisemaaan nämä haasteet ja nykyinen poliittinen järjestelmä.Taitaa olla niin ettei huonot kompromissit pelasta Suomea.Nyt pitäisi jonkun ottaa ohjat käsiin.
Ns kouttaminen on onnistunut hyvin huonosti Euroopan maissa joissa ollaan pitemmällä ’varsinaisten maahanmuuttajien’ määrässä. Meillä Suomessakin on jo vuosisatoja ollut oma kultuuriltaan poikkeava vähemmistömme joka muistaaksenit tänä vuonna viettää maahamme tulon 450v juhlaa. Kovin huonosti ovat kotoutuneet ja työelämässä kiinni. Tätä vähemmistöämme on muutamana viime vuosikymmenenä oikein olan takaa yritetty kotouttaa. Tilastollisesti hyvin huonoin tuloksin. Joku saisi vihdoinkin kertoa tosiasialliset konstit millä aikovat kotouttaa tuloksellisesti vieläkin poikkeavimmista kulttuureista saapuvaa väkeä. Tässä edellä joku kysyi missä Hgissä on ’varsinaisten maahanmuuttajien’ keskittymä josta kantaväestö muuttaa pois. Turussa Varissuo. Hgissä ’Mogadischu avenue’ Vuosaaressa, oikea nimi taitaa olla Rastilantie.
Mielestäni voitaisiin koko ”kotouttaminen” käsitteenä kyseenalaistaa. Mitä se edes tarkoittaa? Että joku muu laittaa kielitaidon maahanmuuttajan päähän? että joku muu etsii maahanmuuttajalle työn? että joku muu tekee tuon työn maahanmuuttajan puolesta? että joku muu huolehtii siitä, että maahanmuuttajaa noudattaa maan lakeja?
Kotouttaminen käsitteenä lähtee siitä, että maahanmuuttajalta ei jotenkin voi odottaa samaa kuin muilta ihmisiltä, eikä kykene itse kantamaan vastuuta omasta toiminnastaan, vaan hänet tulee kantaväestön toimesta ”kotouttaa”. Jos Suomalainen lähtee asumaan ulkomaille, niin odottaako hän, että hänet ”kotoutettaisiin”? Ei hitossa! No miksi kukaan muukaan sitten odottaisi sitä? Luulen, että aika harva maahanmuuttaja tänne tullessaan oikeasti ajattelee, että nostanpa jalat pystyyn ja odotan, että joku muu ratkoo sopeutumisongelmani.
”Kotouttamisen” sijaan pitäisi lähteä siitä, että vastuu kotoutumisesta (niinkuin muustakin toiminnasta) on aina ensisijaisesti maahanmuuttajalla itsellään. Apua, resursseja ja välineitä kotoutumiseen tulee yhteiskunnan tarjota, mutta maahanmuuttajan odotettaisiin olevan aktiivinen toimija, eikä tahdoton, passiivinen kotouttamisen objekti. Maahanmuuttaja on täysivaltainen ja täysijärkinen ihminen siinä missä kaikki muutkin. Häneltä on myös lupa odottaa samaa ja hänen on kannettava vastuu omasta toiminnastaan samalla tavalla kuin kaikkien muidenkin. Eli esim. kielen opettelu ei ole pakollista, mutta tietyn ajan päästä yhteiskunnan tuet loppuvat jos työttömyyden syy on se ettei osaa suomea tai se ettei pysty kulttuurista syistä (säkki) tekemään töitä. (tällä en toki tarkoita, etteikö yhteiskunnan pitäisi tarjota kielikursseja ja etteikö niiden vähäisyys ole ihan todellinen ogelma)
Tietysti on myös tunnustettava se, että aina löytyy niitä joita sopeutuminen ei vaan kiinnosta, mutta tällöinkin olisi nähtävä, että vika on kyseisessä maahanmuuttajassa, eikä siinä, ettei ole leikitty tarpeeksi kotouttamisleikkejä. Itsensä ja tapojensa muuttaminen on toki raskasta ja hankalaa, mutta se on erilaisesta kulttuurista tulevalle välttämätön edellytys täällä pärjäämiseen. Sitä on siis vaadittava. Kyvyttömyys muuttumiseen on yksilön oma häpeä, josta ei syytä, eikä seurauksia pidä kaataa toisten harteille. Asenneongelmaisten ”kotouttaminen” ulkoapäin, on osoittautunut joka tapauksessa mahdottomaksi. Uskon itse vilpittömästi, että jos maahanmuuttajille annettaisiin nykyistä enemmän vastuusta omasta itsestä, näiden ongelmatapauksien määrä vähenisi.
luuserius: ”Taitaa olla niin ettei huonot kompromissit pelasta Suomea.Nyt pitäisi jonkun ottaa ohjat käsiin. ” Tavallaan ymmärrän tuskan. Tämän tyyppiset puheenvuorot ovat minusta silti aina vähän pelottavia. Minusta huonotkin kompromissit ovat pitemmän päälle parempi ratkaisu kuin se, että ”joku ottaa ohjat”. Demokratia on turhauttavaa, mutta parempi kuin vaihtoehdot.
Kalle:Joo, tämä on se mitä tapahtuu, kun hallinnolliset termit vuotavat yleiseen keskusteluun. Onhan se kotouttaminen kökkö sana, mutta jotenkin kai virkamiesten pitää kuvata sitä toimintaa, mitä he tekevät maahanmuuttajien tutustuttamiseksi suomalaiseen yhteiskuntaan.
Totta kai maahanmuuttajat ovat täysivaltaisia ihmisiä siinä kuin muutkin, ja heillä on oma vastuunsa sopeutumisestaan. Mutta niin on meilläkin. Jos ja kun ihmisiä tänne muuttaa, on meidän etujemme mukaista auttaa heidät alkuun. Maahanmuuttajat ovat ryhmänä (ryhminä) alttiimpia tietyille ongelmille. Sen tunnustaminen ei poista yksilön vastuuta. Mutta niin kauan kun saan edistää sen vuosaarelaisen Nikon sopeutumisesta suomalaiseen yhteiskuntaan, niin aion kyllä edistää sen Mahmudinkin. En vaadi Mahmudilta yhtään sen vähempää vastuuta itsestään kuin muilta itähelsingin pojilta, mutta en kyllä enempääkään.
Että näin. Ja nyt katsomaan komisario Lewis loppuun.